<
A
A
Harakka hunajaleipävarkaissa

Hannu harakka lenteli metsässä, kun se tunsi jostakin leijuvan taivaallisen hyvän tuoksun. Mistä se tuli? Harakka suunnisti tuoksun mukaan ja tuli neiti Nelli Nallelaisen mökille. Tuolla! Ovenpielessä oli jäähtymässä vadillinen neiti Nallelaisen leipomia hunajaleipiä. Harakka laskeentui räpytellen vadin viereen ja veti hunajaista tuoksua nokkaansa. Ihanaa! Jospa maistaisi? Ihan vähän vain? Hannu harakka nokkaisi yhtä hunajaleipää. Olipa se hyvää! Nam! Harakka nokki leivän loppuun. Jospa maistaisi ihan vähän vielä? Toinenkin hunajaleipänen katosi nopeasti. Ei kai Nelli Nallelainen huomaisi, jos söisi vielä yhden pienen leipäsen?
Kohta neiti Nallelainen kurkkasi ulos. Olivatko hunajaleipäset jo jäähtyneet? Voi kauhistus! Vadilla oli jäljellä vain muutama murunen, ja niiden keskellä istui syyllisen näköinen harakka.
- Mitä sinä olet tehnyt! Nelli parahti. – Ne hunajaleivät oli tarkoitettu karhuvaarille, hänellä on tänään syntymäpäivä.
- Oi voi, anteeksi, Hannu harakka pahoitteli. – Voitko sinä leipoa uusia?
- En voi, Nelli Nallelainen nyyhkytti. – Minulla ei ole enempää hunajaa. Mehiläiset asuvat metsän toisella reunalla, en millään ehdi hakea lisää hunajaa leipomista varten.
Hannu harakalle tuli huono omatunto. Mitä hän oli mennyt tekemään! Syönyt kaikki hunajaleipäset, ja nyt karhuvaari jäisi ilman. Ja oli sentään karhuvaarin syntymäpäivä!
- Olen todella pahoillani, harakka sanoi, ja tarkoitti sitä. – Voisinko minä lentää hakemaan sinulle lisää hunajaa? Ehtisitkö silloin leipoa uusia hunajaleipiä?
- No, ehkä minä silloin ehtisin, Nelli sanoi ja kuivasi kyyneleensä. – Lennä nopeasti, minä alan jo sekoittaa jauhoja ja pähkinöitä leipäsiä varten.
Niin nalleneiti lähti valmistelemaan leipomista ja harakka lentää räpytteli metsän toiselle laidalle.
- Voisinko saada hunajaa? Hannu harakka kysyi, kun pääsi mehiläisten luokse.
- Surrrr… mihin harakka muka hunajaa tarvitsee? mehiläiset surisivat.
Harakka kertoi häpeissään, mitä oli tapahtunut.
- Mitä! Varastitko sinä karhuvaarille tarkoitetut hunajaleivät! Surr! mehiläiset surisivat syyttävästi.
Ne antoivat kuitenkin harakalle hunajaa, että Nelli Nallelainen saisi leivottua karhuvaarin syntymäpäiville uusia leipäsiä.
Harakka lensi nopeasti takaisin Nellin mökille ja vei hunajan. Nelli leipoi uusia hunajaleipiä. Kun nalleneiti laittoi uuden hunajaleipävadin jäähtymään kuistille, niin Hannu harakka istui vadin vieressä vahtimassa, eikä nokkaisut yhtään murusta. Harakkaa hävetti vieläkin, kun se oli mennyt syömään karhuvaarille tarkoitetut hunajaleivät.
Kun hunajaleivät olivat jäähtyneet, niin Nelli pisti ne pakettiin ja vei karhuvaarille. Karhuvaari ihastui ikihyviksi, hunajaleipäset olivat sen erikoisherkkua. Hannu harakka lensi myös mukaan ja onnitteli karhuvaaria syntymäpäivänä. Harakka päätti, ettei enää ikinä ottaisi mitään toisen omaa kysymättä lupaa.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mitä Hannu harakka teki?
Mihin hunajaleipäset oli tarkoitettu?
Miksi Nelli Nallelainen ei voinut leipoa uusia hunajaleipäsiä?
Mitä tarkoittaa, jos on huono omatunto?
Harakalle tuli huono omatunto, kun se söi hunajaleipäset ilman lupaa. Mistä muusta voi tulla huono omatunto?
Mitä tarkoittaa varastaminen?


Tehtävä
Esittäkää satu pikku näytelmänä