<
A
A
Lohikäärmeen pakkolasku

Ville oli leikkimässä pihalla. Äiti oli lähtenyt kauppaan ja käskenyt poikaa pysymään hiekkalaatikolla. Ville oli juuri viimeistelemässä hienoa hiekkalinnaa pikkukivillä, kun taivaalta alkoi kuulua suhinaa ja läpytystä. Poika vilkaisi ylös ja näki pienehkön lohikäärmeen tipahtavan taivaalta. Se oli suunnilleen ison koiran kokoinen. Lohikäärme mäjähti keskelle hiekkalinnaa ja hajotti sen tuusannuuskaksi. Hetken Ville ja lohikäärme tuijottivat toisiaan hämmästyneenä. ”Kuka sinä olet?” Ville kysyi lopulta, kun ei muutakaan keksinyt. ”Minä olen Mineomus Bartolea Walidadus”, lohikäärme esittäytyi, ”Voit kutsua minua Miniksi, niin kuin kaikki muutkin.” Ville katsoi hiekkalaatikossaan kököttävää pientä lohikäärmettä. ”Sinä rikoit minun hiekkalinnani”, poika sanoi vakavana. Silloin vasta lohikäärme huomasi, missä istui. Se katsoi häpeissään hiekkalinnan jäänteitä jaloissaan. ”Anteeksi. Minä en oikein pysy ilmassa”, se sanoi. ”Miksi?” Ville kysyi. Silloin lohikäärme näytti vasemmanpuoleista siipeään. Siinä oli keskellä reikä, kuin siitä olisi pistetty lyijykynä läpi. ”Syntymävika”, lohikäärme Mini sanoi surullisena, ”Se on vaivannut minua koko ikäni. Ilma pääsee siivestä läpi. En pysty lentämään yhtä lujaa enkä yhtä korkealle kuin muut lohikäärmeet. Ja tipahtelen taivaalta yhtenään.” ”Eikö sitä voi paikata?” Ville kysyi. ”Miten?” Mini kysyi toivottomana, ”Millä lohikäärmeen siiven voisi paikata?” Ville ojensi sormensa ja siveli lohikäärmeen siiven pintaa. Se tuntui samalta kuin kumisaapas. Kumi. Pyörän kumi. Isä paikkasi pyörän kumin. ”Odota tässä!” Ville huudahti ja juoksi sisälle. Siellä hän penkoi eteisen kaappia. Ei täällä. Ei täällä. Nyt löytyi! Ville juoksi takaisin ulos ja heilutteli kädessään polkupyörän kumin paikkauspakettia. ”Kokeillaan paikata siipi tällä!” poika sanoi innoissaan. ”Mikä se on?” lohikäärme kysyi ihmeissään. ”Se on tarkoitettu reikien paikkaukseen. Käyttöohjeessa ei taideta mainita erikseen lohikäärmeensiipiä, mutta se voisi toimia”, Ville selitti innoissaan. Lohikäärme katseli epäilevästi pientä rasiaa, mutta ojensi sitten siipensä. Ville otti paketista soikean kumipaikan ja sovitti sitä siivessä olevan reiän päälle. Juuri sopivan kokoinen! Poika avasi paikkaussettiin kuuluvan liimatuubin, levitti liimaa ensin kumiselle paikkapalaselle ja sitten lohikäärmeen siipeen reiän ympärille. Sitten hän asetti paikan reiän päälle ja painoi siitä vähän aikaa. ”Nyt sen pitää antaa kuivua pari minuuttia”, Ville sanoi ja sulki loput paikkaustarvikkeet takaisin rasiaan. Lohikäärme tutki ihmeissään kumista paikkaa siivessään. ”Luuletko tosiaan, että se toimii?” se kysyi. ”Kohtahan se nähdään”, Ville vastasi, ”Eiköhän liima ole jo kuivunut. Nyt sitä voisi testata.” Pieni lohikäärme levitti siipensä ja ponkaisi ilmaan. Miten korkealle se kohosikaan! Miten nopeasti se lensi! Mini lensi Villen riemuksi upeita syöksyjä ja silmukoita. Siipi oli täydellinen! Lohikäärme laskeutui takaisin hiekkalaatikkoon ja sanoi: ”Kiitos! Tämä on mahtavaa! Nyt voin ensimmäistä kertaa elämässäni lentää kunnolla, enkä koko aikaa tipahtele taivaalta!” ”Eipä kestä”, Ville sanoi ja vilkutti pikku lohikäärmeelle, kun se lensi tiehensä. Juuri silloin äiti palasi takaisin kaupasta. ”Äiti! Äiti! Et ikinä usko mitä äsken tapahtui!” Ville hihkaisi ja juoksi selittämään äidille, kuinka hiekkalaatikkoon oli tipahtanut lohikäärme.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mikä ongelma lohikäärme Minillä oli?
Millä Ville paikkasi lohikäärmeen siiven?
Millä muulla siiven olisi voinut koettaa paikata?
Mitä arvelet, tuliko lohikäärmeelle hyvä mieli, kun Ville auttoi sitä?
Oletko sinä joskus auttanut jotakuta jossakin asiassa?


Tehtävä
Askarrelkaa lohikäärme kierrätysmateriaaleista.