<
A
A
Vaaleanpunainen nalle

Pihla näki nallen kaupan hyllyllä. Se oli ihana! Nalle oli pieni ja vaaleanpunainen ja pehmoinen. Siinä roikkui lappu 8€. ”Äiti, voinko saada tuon nallen?” Pihla kysyi ja osoitti nallea. ”Sinullahan on jo tuollainen”, äiti sanoi ja jatkoi kiireesti matkaa. ”Sehän on…” Pihla aloitti, mutta äiti ei enää kuunnellut. Ei Vadelmanalle ollut samanlainen. Sekin oli kyllä pieni ja vaaleanpunainen, mutta muuten ihan erilainen. Tämä olisi ollut hyvä kaveri Vadelmanallelle.
Pihla murjotti, kun he tulivat kotiin. ”Mikä nyt on hätänä?” isosisko Heta kysyi. Pihla kertoi vaaleanpunaisesta nallesta, jota äiti ei ostanut. ”Osta se sitten itse”, Heta sanoi. Pihla aivan järkyttyi tästä ajatuksesta. Ostaa nalle itse! Mutta sitten hän huomasi: ”Eihän minulla ole tarpeeksi rahaa.” ”No, säästä”, isosisko neuvoi. ”Mitä tarkoittaa säästäminen?” pikku Pihla kysyi. ”Se tarkoittaa, että laitetaan aina viikkoraha talteen, eikä osteta sillä karkkia. Kun laittaa tarpeeksi monta viikkorahaa talteen, siitä tulee paljon rahaa ja sitten voi ostaa jonkun isomman asian. Kuten vaikka vaaleanpunaisen nallen” Heta selitti, ”Paljonko se nalle maksoi?” ”Siinä oli lappu 8€”, Pihla muisteli. Isosisko otti tärkeän näköisenä esiin matematiikan vihkonsa, kynän ja viivottimen. Pihla katsoi ihaillen vierestä. Heta oli jo toisella luokalla koulussa ja osasi laskea. Aikansa ähellettyään laskelman parissa, Heta julisti: ”Sinun viikkorahasi on 2 euroa. Viikkoraha pitää laittaa talteen neljä kertaa, niin sitten sinulla on tarpeeksi rahaa ostaa nalle.” Pihla ällistyi. Niin helppoako säästäminen olikin? Hän oli luullut, että se oli jokin vaikea aikuisten asia. Heta lainasi pikkusiskolleen hienon simpukkarasian säästämistä varten. Se oli ostettu kesällä lomareissulla. Rasian kanteen oli liimattu pieniä simpukoita ja se oli sisältä päällystetty punaisella kankaalla. Se oli tosi kaunis. Pihla laittoi päättäväisesti rasian hyllyn reunalle. Se oli nyt hänen säästölippaansa. Heti seuraavana päivänä oli lauantai ja Heta sai viikkorahan. Tyttö talletti sen tunnollisesti simpukkarasiaan. Neljä viikkoa tuntui kuluvan hitaasti. Heta kävi aina välillä tarkistamassa säästölippaansa ja laski siellä olevat kolikot. Lopulta koitti se päivä, kun rasiassa oli koossa tasan kahdeksan euroa. Tyttö meni näyttämään rasiaa ja rahoja äidille ja isälle ja kertoi, että oli säästänyt rahaa ja voisi nyt itse ostaa sen ihanan vaaleanpunaisen nallen. Äiti ja isä sanoivat, että olivat ylpeitä hänestä. He kaikki menivät yhdessä kauppaan ja Pihla sai ostaa nallen ihan itse. Nyt Vadelmanalle saisi kaverin! Pihlasta oli tosi hienoa, että hän oli säästänyt rahaa ja ostanut nallen itse. Nalle tuntui nyt omemmalta, kuin jos äiti ja isä olisivat ostaneet sen hänelle. Säästäminen oli oikeastaan aika kivaa. Ehkä Heta lainaisi vielä simpukkarasiaa, niin hän voisi alkaa säästämään johonkin muuhun isoon asiaan. Montakohan viikkorahaa pitäisi säästää, että saisi ostettua oikean nukkekodin?

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Minkä asian Pihla olisi halunnut?
Mitä isosisko Heta neuvoi?
Mitä tarkoittaa säästäminen?
Onnistuiko Pihla säästämään tarpeeksi rahaa vaaleanpunaisen nallen ostamiseen?
Miksi äiti ja isä olivat ylpeitä Pihlasta?
Oletko sinä ikinä säästänyt rahaa mitään varten?
Minkä asian voisit ostaa, jos saisit säästettyä siihen tarpeeksi rahaa?


Tehtävä
Tutkikaa erilaisia kolikkoja. Minkä arvoisia ne ovat? Mikä kolikko on arvokkain? Mikä pienin?