<
A
A
Korpin neuvot

Kauan, kauan sitten, aivan aikojen alussa, ennen maailman ensimmäistä talvea, asuivat siili ja orava metsässä. Ne olivat ystäviä. Eräänä päivänä ystävykset leikkivät metsässä hippaa. ”Hippa!” orava hihkaisi, kosketti siiliä ja juoksi pakoon, siilin lyllertäessä perässä. Orava oli paljon nopeampi, kuin siili. Orava hidasteli tahallaan, että siili saisi sen kiinni, ettei ystävälle tulisi paha mieli. ”Hippa!” siili tuhisi innoissaan ja juoksi vuorostaan pakoon. Orava sai sen kiinni melkein heti. ”Kiinni jäit!” orava julisti. Sitten orava huomasi maassa pähkinän. ”Oi, pähkinä!” se huudahti ja alkoi jyrsiä pähkinää. Silloin taivaalta tipahti ensimmäinen lumihiutale ja osui siilin nenänpäähän. Siili säikähti ja keriytyi piikkipalloksi. ”Mikä sinulle tuli?” ihmetteli orava, joka ei ollut huomannut lumihiutaletta. Silloin toinen lumihiutale tipahti ja osui oravaan. Orava säikähti kamalasti. ”Tule, mennään kysymään korpilta neuvoa”, orava sanoi hädissään.
Niin orava ja siili kiiruhtivat vanhan, viisaan korpin luokse. ”Taivaalta tippui jotakin kylmää ja valkoista”, orava selitti. ”Se oli pelottavaa”, siili vahvisti vapisten. Vanha korppi aukaisi nokkansa ja raakkui:
”Kraa, kraa, kraa.
Talvi tulee hirmuinen,
hyytävä ja luminen.
Peittää huntuun valkeaan,
metsät, järvet, kaiken maan.
Kaiken kylmää, jäädyttää,
ei heinänkortta eloon jää.”


Siili pelästyi niin, että käpertyi taas piikkipalloksi. ”Ei tuosta taida olla apua hirmuista talvea vastaan”, orava sanoi. Siili tuli nolona pois kerältä ja kysyi korpilta peloissaan: ”Mitä me voimme tehdä? Miten talvesta selvitään?” Vanha viisas korppi neuvoi siiliä:

”Kraa, kraa, kraa.
Et kohta pysty liikkumaan,
hanki pitää vankinaan.
Jos siilin huomaa talvi tää,
sen pian aivan jäädyttää.
Siis syö ja syö nyt aina vaan,
sitten pesään mukavaan,
ryömi alle lehtien,
heinien ja korsien.
Ei yllä sinne talven valta,
ei löydä sua hangen alta.
Kevään uuden tullen vasta,
pesästäsi mukavasta,
ryömi esiin lehtein alta,
kun on ohi talven valta.”


Siili kuunteli vanhan, viisaan korpin sanoja tarkkaan. Sitten korppi kääntyi oravan puoleen ja neuvoi tätä:

”Kraa, kraa, kraa.
Sinä et jää lumen alle,
puissa hypit korkealle.
Pesääsi nyt naavaa laita,
sammalta ja oksaa taita,
koti puuhun lämpöinen,
laita ennen pakkasten.
Pähkinät ja siemenet,
talteen nytten tarvitset;
Talvi kun on hirmuinen,
palaa luokse kätköjen.
Ei yllä sinuun talven valta,
ei henkeä vie oravalta,
talvi kylmä valkoinen,
hyytävä ja luminen.”


Siili ja orava kiittivät vanhaa viisasta korppia neuvoista: ”Kiitos! Kiitos!”

Ystävykset noudattivat korpin neuvoja: Siili söi mahansa täyteen etanoita, matoja, sieniä ja marjoja ja etsi itselleen ison lehtikasan. Orava puolestaan keräsi käpyjä, pähkinöitä ja siemeniä ja piilotti ne huolella. Se myös tiivisti pesänsä naavalla ja sammalella. ”Hei hei!” orava sanoi, ennen kuin siili kömpi pesäänsä. ”Hei hei! Nähdään keväällä!” siili vastasi ja ryömi lehtikasan alle.
Ja niin orava ja siili ovat valmistautuneet talveen aina siitä lähtien ja tekevät niin edelleen: Siili syö syksyllä paljon ja kömpii lehtikasan alle talvihorrokseen. Orava taas kerää ruokaa talven varalle ja tiivistää pesänsä lämpöiseksi.

”Kraa, kraa, kraa.
Talvi tulee hirmuinen,
hyytävä ja luminen.
Peittää huntuun valkeaan,
metsät, järvet, kaiken maan.
Vaan kevään tullen ystävät
uudestaan taas näkevät.
Uusi kevät heille koittaa
korpin neuvot talven voittaa.”

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mitä siili ja orava säikähtivät?
Keneltä he menivät kysymään neuvoa?
Mitä korppi neuvoi siiliä tekemään?
Mitä korppi neuvoi oravalle?
Tiedätkö, miten muut eläimet selviävät talvesta?
Korppi puhui runomuodossa. Mitä se tarkoittaa?


Tehtävä
Piirrä jonkin eläimen kuva, ja kirjoita kuvan taakse (tai pyydä jotakuta kirjoittamaan puolestasi) ohjeet talven varalle sitä eläintä varten
Kirjoita oma runo