<
A
A
Pikku Millan pallo

Oli aurinkoinen kesäpäivä. Milla oli puistossa leikkimässä. Hän oli saanut eilen syntymäpäivälahjaksi uuden pallon. Pallo oli ihana! Se oli violetti ja vaaleanpunainen ja siinä oli pieniä hopeisia pisteitä, jotka kimaltelivat auringossa. Milla pyöritteli ja kieritteli palloa nurmikolla ja ihaili hopean kimallusta. ”Nyt minä potkaisen sinua lujaa!” Milla sanoi pallolle, tähtäsi nurmikon toiselle puolelle ja potkaisi voimiensa takaa. Pallo sinkosi lentoon – mutta ihan väärään suuntaan. Pensaikossa kahahti ja pallo oli kadonnut. Milla kipitti pensaiden luo ja koetti kurkkia, mihin pallo oli joutunut. ”Näetkö sinä minun palloani?” Milla kysyi naapurin Pekalta, joka oli kiipeilemässä isossa puussa pensaiden vieressä. ”Joo, tuolla se on!” Pekka tähyili ja osoitti yhden pensaan keskelle. Milla ryömi pensaaseen. Siellä pallo oli! Mutta pensas oli niin tiheä, ettei pikku Milla ihan päässyt sen luokse. Tyttö peruutti pois pensaasta ja etsi käteensä pitkän kepin. Sitten hän ryömi uudestaan tiheään pensaaseen ja töykkäisi kepillä palloa. Pallo ei liikahtanutkaan. Milla töytäisi lujempaa ja silloin pallo vierähti pensaan toiselle puolelle. Tyttö peruutti pois pensaasta ja kipitti innoissaan pensaan toiselle puolelle. Mutta voi! Pallosta ei näkynyt jälkeäkään! Minne pallo oli kadonnut? Milla katseli ymmällään ympäriinsä ja huomasi sitten violetin ja hopean välähdyksen heinikossa. Pallo oli vierimässä rinnettä alas. ”Pallo! Odota minua!” Milla huusi ja kirmasi nauraen pallon perään. Pallo vieri ja vieri ja vieri ja pysähtyi sitten keskelle tietä. ”Tuhma pallo! Ei saa karata!” Milla torui ja oli juuri juoksemassa koppaamaan pallon syliinsä. Silloin tapahtui kaksi asiaa melkein yhtä aikaa. Ensin joku nappasi Millan olkapäästä kiinni. Kaksi sekuntia sen jälkeen valtava rekka-auto huristi ihan säikähtäneen tytön nenän edestä. Milla pyllähti pelästyneenä istumaan ja alkoi itkeä. ”Tyhmä tyttö! Ei saa ikinä, ikinä, IKINÄ juosta suoraan tielle. Ei edes pallon perässä. Ajattele, miten olisi käynyt, jos olisit ollut tiellä, kun rekka ajoi tästä!” Pekka torui pikku Millaa. Poika oli itsekin säikähtänyt melkein kuoliaaksi, kun oli nähnyt pikku Millan juoksevan pallon perässä suoraan tietä kohti, kun rekka-auto lähestyi. Poika oli tehnyt oman nopeusennätyksensä pinkoessaan pysäyttämään pikkutyttöä. ”No, älä nyt itke, rekka meni jo”, Pekka sanoi ja katsoi neuvottomana maassa nyyhkyttävää tyttöä, ”Katsotaan, miten pallolle kävi.” Pekka otti Millaa kädestä kiinni. Tyttö pyyhki kyyneleitään. Yhdessä he katsoivat molempiin suuntiin, ettei autoja näkynyt ja kävelivät sitten tien yli. Pallo löytyi tien toiselta puolelta ojasta. Se oli ehjä, mutta ihan kurainen. ”Minä lupaan, etten enää ikinä juokse tielle!” Milla sanoi ja rutisti kuraista palloa sylissään.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Minkä pikku Milla oli saanut syntymäpäivälahjaksi?
Mitä pallolle tapahtui?
Mihin Milla oli juoksemassa, kun Pekka pysäytti hänet?
Mitä olisi voinut tapahtua, jos Pekka ei olisi pysäyttänyt Millaa?
Saako tielle juosta? Miksi ei?


Tehtävä
Piirrä pikku Milla juoksemassa pallon perässä ja rekka lähestymässä tietä pitkin.