<
A
A
Saimaannorppa Saimi

Saimaannorppa Saimi uiskenteli järvessä. Saimi oli kaunis harmaa saimaannorppa, puikulan mallinen ja mukavan pullea. Sillä oli suuret tummat silmät ja siroja viiksikarvoja kuononsa ympärillä. Saimi oli hyvin yksinäinen. Ketään muita saimaannorppia ei asunut lähellä, niin Saimilla ei ollut leikkitoveria. Nyt Saimi oli kuitenkin etsimässä ruokaa. Saimaannorppa kävi aina välillä hengittämässä pinnalla, sitten se sulkelsi taas etsimään kaloja. Saimi oli jo nielaissut muutaman maukkaan muikun, mutta ruoka olisi vielä maistunut. Mutta tuollahan oli hyvän näköinen ahven! Saimaannorppa sukelsi kalan perään kuin harmaa ohjus. Mutta mitä nyt? Saimin toinen eturäpylä tarttui johonkin. Ja toinenkin. Se oli kalaverkko! Saimi koetti pyristellä irti, mutta mitä enemmän se kiemurteli, sitä pahemmin se sotkeentui verkkoon. Pieni saimaannorppa alkoi tosissaan hätääntyä. Se oli kiinni verkossa syvällä vedessä. Kohta pitäisi päästä järven pinnalle hengittämään. Voi ei! Miten Saimille käy! Silloin Saimi kuuli rauhallisen äänen takaansa: ”Pysy paikallasi, niin minä autan sinua.” Saimi koetti kurkkia, kuka puhui, mutta se oli niin sotkeentunut verkkoon, ettei voinut kääntyä katsomaan. Pikku norppa keskittyi vain pidättämään hengitystään. Kohta alkoi kuulua saksien tasaista rapsimista. Sitten verkko hellitti ja Saimi oli vapaa. Viime hetkellä! Saimi ui samantien veden pintaan ja hengitti syvään monta kertaa. Sitten saimaannorppa sukelsi takaisin alas katsomaan, kuka sen oli pelastanut. Mitä arvelet, kukahan sen oli?
Saimi löysi kalaverkon vierestä vanhan herra Ravun. Rapu oli saksillaan leikannut kalaverkon säikeitä ja vapauttanut Saimin. ”Kiitos, herra Rapu!” saimaannorppa sanoi, ”Pelastit minun henkeni!” ”Eipä kestä”, vanha herra Rapu sanoi rauhallisesti, ”Ole ensikerralla varovaisempi, äläkä ui kalaverkkoon.” ”Minä lupaan olla varovainen”, Saimi lupasi. ”Viime viikolla autoin verkosta toisen saimaannorpan, joka oli ihan samalla tavalla sotkeentunut verkkoon”, rapuvanhus kertoi. ”Niinkö! Missä se toinen saimaannorppa asui?” Saimi kysyi innostuneena. Löytäisikö hän nyt leikkitoverin? ”Toinen saimaannorppa asui tuolla järven toisella reunalla, pienessä lahdessa kiviluodon takana”, herra Rapu opasti innostunutta pikku norppaa. ”Voi kiitos, herra Rapu!” Saimi kiitti ja lähti heti uimaan järven toiselle puolelle.
Järven takaa lahdesta Saimi löysikin toisen saimaannorpan. ”Hei! Minä olen Saimi”, Saimi sanoi, ”Mikä sinun nimesi on?” ”Minä olen Samuel”, toinen norppa vastasi. Samuel oli myös ollut hyvin yksinäinen ja ilahtui tavatessaan toisen saimaannorpan. Saimista ja Samuelista tuli oikein hyvät ystävät. Ja ne molemmat muistivat siitä lähtien varoa kalaverkkoja.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
- Mikä eläin Saimi oli?
- Missä Saimi asui?
- Mitä tapahtui, kun Saimi oli etsimässä ruokaa?
- Kuka pelasti Saimin?
- Miksi pieni saimaannorppa Saimi oli yksinäinen?
- Mitä tarkoittaa ”uhanalainen eläin”?
- Miksi saimaannorpat ovat uhanalaisia?
- Tiedätkö, mitkä muut eläinlajit, kuin saimaannorppa, ovat uhanalaisia?
- Miten ihmiset voivat auttaa uhanalaisia eläimiä?


Tehtävä
- Etsi lisätietoja saimaannorpista kirjoista tai tietokoneella.
- Piirrä saimaannorpat Saimi ja Samuel leikkimässä