<
A
A
Tessu

Minun nimeni on Tessu, olen koira ja aion karata tänään kello 19:35. Te varmaan ajattelette, että ’Tuhma koira!’, mutta ei, uskokaa minua, minä en ole tuhma, vaan epätoivoinen. Omistajani sitä vastoin on tuhma. Tai ehkä hän on vain ilkeä. Saan ruokaa ja juomaa ihan milloin häntä sattuu huvittamaan minun ruokkimiseni. Kerran olin vailla vettä kolme päivää. Kuvitelkaa! Jouduin juomaan salaa WC pytystä. Yäk! Ulos lenkille pääsen vain tosi harvoin. Joskus hän sitoo minut naruun pihalle ja jättää siihen vaikka viikoksi tai kahdeksi. Meillä on naapurin Rekun ja Mirrin kanssa onneksi sopimus, että sellaisissa tapauksissa Mirri salakuljettaa minulle ruokaa Rekun ruokakupista. Ilman heitä olisin kuollut nälkään monet kerrat. Joskus joudun olemaan sisällä päivätolkulla, eikä omistaja päästä minua pihalle asioille. Sitten kun joudun pissamaan sisälle hän huutaa ja lyö minua. Minä olen kyllä yrittänyt olla uskollinen koira, mutta nyt mittani on täysi. Minä lähden. Olen suunnitellut tämän hyvin tarkasti. Tänään kello 19.35, kun omistajani lempi TV sarja on juuri alkamassa, asetun takaoven eteen ulvomaan ja raapimaan ovea. Oletettavasti hän sitoo minut ulos naruun, että saa katsoa rauhassa telkkaria. Mirri on luvannut järjestää Hannibalin, naapurin lapsien hamsterin, pihalle siihen aikaan. Hannibal jyrsii kaulapantani poikki, siihen pitäisi kulua noin viisitoista minuuttia. (Mirri ja Hannibal ovat testanneet sitä vanhalla nahkahihnalla.) Sitten juosta jolkuttelen rautatieasemalle, se on noin puolen tunnin matkan päässä, jos oikaisen metsän halki. Minun pitäisi ehtiä hyvin kello 20.30 etelään menevään junaan. Rekku on luvannut käydä muutaman kerran haukahtamassa ikkunan alla, että omistaja ei huomaa katoamistani. Klo 20.30 nousen junaan. Rekku ja Mirri ovat usein matkustaneet junassa ja heidän ohjeidensa avulla uskon sulautuvani joukkoon sen verran, että pääsen seuraavaan kaupunkiin. Siellä on eläinkoti, näin siitä dokumentin televisiossa. Se sijaitsee kolmen kilometrin päässä asemalta. Yöllä kaupungissa on hiljaista, niin minun pitäisi päästä rauhassa kävelemään eläinkodille. Sen etsimiseen voi mennä jokunen hetki, mutta tiedän suunnilleen, missä se on, ja minulla on koko yö aikaa. Nukun sen portailla aamuun ja olen siellä odottamassa ensimmäisiä työntekijöitä. Koska minulla ei ole kaulapantaa ja olen nälkiintyneen näköinen, he luulevat todennäköisesti jonkun ihmisen löytäneen minut ja tuoneen heille. Näin televisiosta, että sellaista tapahtuu aina välillä. Dokumentin mukaan eläinkodin asukkaille etsitään hyvä koti, jos omistaja ei nouda niitä. Omistajani tuskin huomaa etsiä minua naapurikaupungista, jos nyt ylipäänsä vaivautuu minua edes jäljittämään. Eläinkodissa käyttäydyn mallikelpoisesti ja näytän hassuja temppuja, kun ihmiset tulevat katsomaan minua. Uskon saavani hyvän kodin – ainakaan pahempi se ei voi olla. Nyt minun täytyy mennä, Tv sarjan tunnusmusiikki alkaa. Pitäkää peukkuja!

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä


Tehtävä