<
A
A
Appelsiinimummo

Oli aurinkoinen kesäpäivä. Liisa ja Helena olivat puistossa keinumassa. Kello ei ollut vielä paljoa, niin puistossa ei ollut ketään muita. Tytöt keinuivat hurjaa vauhtia ja katselivat muutamaa taivaalla leijailevaa pilvenhattaraa. Viereisellä kävelytiellä köpötteli vanha mummo hissukseen rollaattorin kanssa. ”Mitä sinä teet, kun olet noin vanha?” Helena kysyi Liisalta ja potkaisi keinuun vielä lisää vauhtia. ”Miten niin?” Liisa kysyi. ”Minä ainakin ostan sitten ferrarinpunaisen rollaattorin ja hurjastelen sillä ympäriinsä”, Helena suunnitteli. ”Mutta jos olet sitten niin vanha ja raihnainen, että et jaksa kuin köpötellä tuolla tavalla hiljaa, niin kuin tuo mummo?” Liisa arveli. ”No, pitää ostaa se rollaattori ajoissa”, Helena päätti, ”Onkohan niissä ikärajaa?” Tyttöjen katsoessa mummon rollaattori keikahti hiukan, kun yksi rengas osui kiveen. Korissa olevasta ostoskassista vieri kävelytielle appelsiineja. Mummo pysähtyi ja alkoi vapisevin käsin kurkottaa hitaasti lähintä appelsiinia kohti. Liisa hyppäsi keinusta pois vauhdissa ja juoksi kepeästi kävelytielle. ”Anna minä autan”, tyttö sanoi mummolle ja kokosi ympäriinsä vierineet appelsiinit takaisin ostoskassiin. ”Kiitos!” mummo sanoi heiveröisellä äänellä ja katseli Liisaa. ”Oletko sinä niitä Saarisen Annan tyttöjä?” hän sitten jatkoi. ”Olen”, Liisa vastasi hämmästyneenä. Mistä mummo tiesi äidin nimen? ”Ihan samanlainen sirpakka pikkutyttö äitisikin oli aikoinaan”, mummo muisteli, ”Minä olin silloin vielä opettajana. Sanopa Annalle terveisiä Kaisa-opettajalta.” Liisa katseli mummoa ällistyneenä. Appelsiinimummo oli ollut äidin opettaja! Tämän täytyi olla hurjan vanha! ”Minä kerron terveisiä”, Liisa lupasi ja juoksi sitten takaisin keinumaan. ”Miksi sinä noin häivyit?” Helena kysyi tyytymättömänä. ”Pitihän tuota mummoa auttaa”, Liisa sanoi, ”Ajattele, kun sinä itse sitten joskus vanhana köpöttelet sen ferrarinpunaisen rollaattorisi kanssa ja tiputat appelsiineja, niin eikö olisi kiva, jos joku auttaisi?” ”No joo”, Helena myönsi ja tirskahti sitten, ”Paitsi että minä en köpöttele, vaan potkuttelen sillä hurjaa vauhtia.” Liisa nauroi ja kertoi sitten: ”Tuon mummon täytyy olla kamalan vanha. Ajattele, hän on ollut minun äidillä opettajana, kun äiti oli pieni!”

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
- Mitä Helena ja Liisa näkivät keinuessaan?
- Mitä Liisa teki?
- Tunnetko sinä ketään vanhusta?
- Oletko ikinä auttanut ketään vanhusta?
- Missä asioissa vanhukset voisivat tarvita apua?


Tehtävä
- Keksikää tilanne, jossa joku auttaa vanhusta jossakin asiassa. Esittäkää tilanne muille.
- Mahdollisuuksien mukaan vierailkaa vanhainkodissa tai jonkun vanhuksen luona.