<
A
A
Helka-hiiri auttaa siiliä

Olipa kerran hiiri nimeltä Helka. Sillä oli punertavan ruskea turkki ja pitkä häntä. Helka-hiiri asui viihtyisässä kolossa suuren männyn juurien alla. Hiirellä oli pesässään pehmoinen sammalvuode ja iso kasa jyviä ja pähkinöitä varattuna ruoaksi. Helkan ystävä oli Silja-siili. Silja oli pieni ja piikikäs ja aika säikky. Jos siili pelästyi, se meni salamannopeasti pikkuiseksi piikkipalloksi.
Eräänä päivänä Helka ja Silja olivat leikkimässä piilosta. Oli Helkan vuoro etsiä. Hiiri kurkkasi ison kiven taakse. Siiliä ei näkynyt. Entä ison kuusen alla? Ei sielläkään. Minne Silja oli oikein piiloutunut? Hiiren ihmetellessä jotakin kuului tukahtunut ääni: ”Helka! Auta!” Hiiri juosta piipersi äänen suuntaan ja sieltä, suuren kannon takaa, hän löysi ystävänsä. Mutta voi kauhistus! Siili oli löytänyt kerän villalankaa ja alkanut leikkiä sillä. Se oli varmaan säikähtänyt jotakin ja mennyt piikkipalloksi ja onnettomuudekseen vielä kierinyt langassa. Nyt onneton siili on tiukasti paketoitunut ja lanka oli sotkeentunut ristiin rastiin sen piikkeihin. ”Pysy paikoillasi, minä autan sinua”, Helka-hiiri sanoi ja kiiruhti ystävänsä luokse. Hiiri aukaisi jo suunsa valmiina jyrsimään langan poikki. Mutta sitten se sulki suunsa ja mietti. Lankaa oli vaikka kuinka pitkästi. Menisi koko päivä jyrsiä kaikki langat poikki. Voisiko sen keriä auki? Silloin siili pääsisi nopeammin pulasta. Hiiri etsi langan pään ja otti siitä kiinni. Sitten se lähti juoksemaan Siljan ympäri. Se juoksi ja juoksi ja juoksi, ja naru purkautui siilin ympäriltä. Mutta oi voi! Innoissaan hiiri ei ollut huomannut, että nyt naru kiertyi samalla sen itsensä ympärille. Lopputulos oli, että Helka-hiiri oli kuin iso lankakerä, jolla oli jalat ja pää. Mutta ainakin hän oli vapauttanut ystävänsä pinteestä. ”Kiitos!” Silja-siili sanoi kömpiessään jaloilleen. Sitten se huomasi, mihin pulaan Helka-hiiri oli itse joutunut auttaessaan häntä. Voi ei! Mikäs nyt neuvoksi? Helkalla alkoi tulla aika kuuma lankakerän sisällä. Sitten se keksi. ”Kiinnitä langan toinen pää tuohon isoon kantoon”, hiiri pyysi. Siili teki työtä käskettyä. Sitten hiiri lähti juoksemaan kannon ympäri. Ympäri ja ympäri. Samalla lanka keriytyi hiiren ympäriltä kannon ympärille. Noin! Lopultakin hiiri oli vapaa. Helka solmi langan toisen pään lujasti, että se pysyisi kannon ympärillä, eikä kukaan muu enää sotkeentuisi siihen. ”Kukahan tuon oli tänne metsään jättänyt?” Silja-siili ihmetteli katsellessaan lankaa. ”Joku ihminen varmaan”, Helka hiiri tuhahti, ”Ihmiset monesti jättävät metsään jotakin roskia, eivätkä yhtään ajattele, kuinka vaarallisia ne voivat olla meille eläimille.”
Helka ja Silja jatkoivat leikkimistä pian metsä kaikui taas ystävysten naurusta.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
- Mitä Helka-hiiri ja Silja-siili olivat leikkimässä?
- Mitä siilille tapahtui?
- Mitä Helka-hiiri teki?
- Mistä hiiri ja siili arvelivat langan joutuneen metsään?
- Mitä muita roskia ihmiset voivat jättää luontoon?
- Miksi luontoa ei saisi roskata?
- Mitkä roskat voivat olla vaarallisia myös ihmislapsille?
- Mitä pitää tehdä, jos löytää roskan? Entä jos se on vaarallisen näköinen roska?


Tehtävä
- Mene ulos yhdessä aikuisen kanssa ja kerätkää roskiin viisi löytämäänne roskaa. Sen jälkeen palatkaa kotiin pesemään kädet.
- Askartele kierrätysmateriaaleista hiiri