<
A
A
Haavoittunut keijukainen

Henriikka istui pihalla puun alla lukemassa. Ison riippakoivun maahan asti ulottuvat oksat muodostivat alleen vehreän onkalon. Se oli Henriikan lempipaikka. Tyttö istui monesti puun alla lukemassa tai leikkimässä. Äiti sanoikin puuta Henriikan koivuksi. Nyt tyttö istui siellä lukemassa, kun kuuli läheltä rapinaa. Kuin jokin pieni eläin olisi liikkunut. Henriikka laski kirjan käsistään ja ryömi äänen suuntaan. Rapina kuului jostakin puun oksien takaa. Kun tyttö kurkkasi oksien alta, hän näki ihmeekseen keijukaisen. Pieni keiju istui ruohikossa, piteli kättään ja itki. ”Mikä hätänä?” Henriikka kysyi keijulta. ”Minä satutin käteni!” keiju vastasi ja näytti kättään. Kädessä oli iso haava. Tai ei se iso ollut, mutta koska keijukainen itse oli niin pieni, niin haava näytti isolta. Maassa oli lasinsiru, joka oli aiheuttanut haavan. ”Minä haen äidin apuun!” Henriikka sanoi. ”Ei!” keiju huudahti hätääntyneenä, ”Minä en saa näyttäytyä aikuisille!” ”Miksi et?” Henriikka ihmetteli. ”Koska he eivät usko keijuihin”, keiju vastasi. Henriikka ajatteli, että aikuiset uskoisivat varmaan paremmin keijukaisiin, jos näkisivät niitä. Mutta hän ei sanonut sitä ääneen, vaan kysyi keijulta: ”Voinko viedä sinut sisään, jos äiti ei näe sinua? Kylpyhuoneessa on laastareita ja puhdistusainetta, minä voisin hoitaa haavaasi.” Se sopi keijukaiselle. Niinpä Henriikka pisti keijun taskuunsa ja meni sisälle. Äiti oli keittiössä laittamassa ruokaa. Henriikka hiipi keittiön oven ohi kylpyhuoneeseen ja otti keijun taskustaan. ”Ensin haava pitää pestä”, Henriikka sanoi. Hän avasi vesihanan ja työnsi keijun niin lähelle, että se ylettyi työntämään käden veteen. Hana oli keijulle kuin iso vesiputous. Kun haava oli pesty, Henriikka asetti keijun istumaan käsienpesualtaan reunalle. Hän ojensi keijulle käsipyyhkeeksi yhden vessapaperinpalan. Sillä aikaa, kun keiju kuivasi käsiään, tyttö penkoi lääkekaappia ja otti esiin puhdistusaineen ja laastareita. ”Tämä kirvelee vähän”, Henriikka varoitti ja pudotti pisaran puhdistusainetta keijun haavaan. Keiju hätkähti kirvelyä, mutta ei sanonut mitään. Sitten tyttö valitsi pienen laastarin ja laittoi sen haavan päälle. Laastari ylsi reilusti keijun käden ympäri. ”Noin!” Henriikka sanoi tyytyväisenä, ”Nyt haava paranee.” ”Mitä sinä täällä puuhaat?” äidin ääni kuului kylpyhuoneen ovelta. Keiju näytti pelästyneeltä. ”Minä leikin lääkäriä”, Henriikka vastasi tyynesti ja sieppasi keijun käteensä. Sitten hän käveli äidin ohi ulos kylpyhuoneesta ja meni omaan huoneeseensa. Äiti kurkkasi perässä Henriikan huoneeseen. Siellä tyttö peitteli keijukaisen barbien sänkyyn. ”Nyt sitten vain lepäät, tohtori Henriikka huolehtii sinusta”, Henriikka puheli, kuin olisi leikkinyt nukella. Äiti hymyili ja palasi ruoanlaittopuuhiin. ”Joko se meni?” keiju kuiskasi kohta. ”Joo”, Henriikka kuiskasi takaisin. Keiju kiepsahti sängyssä istumaan ja katsoi kättään. Laastari peitti siististi haavan. ”Kiitos kovasti, kun hoidit minun haavani!” keijukainen sanoi. Henriikka avasi ikkunan ja niin keijukainen lensi tiehensä. Tyttö oli iloinen, kun oli voinut auttaa haavoittunutta keijukaista.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mitä keijukaiselle oli tapahtunut?
Keiju oli saanut haavan lasinsirusta. Mistä muusta voi saada haavan, jos ei ole varovainen?
Miksi haava pitää puhdistaa?
Olikohan keijusta kiva, kun Henriikka auttoi sitä?
Oletko sinä saanut ikinä haavaa?


Tehtävä
Piirtäkää yhden lapsen käteen haava vaikka lyijykynällä, ja hoitakaa se; peskää, laittakaa puhdistusainetta ja laastari.