<
A
A
Lumihiutaleen suuri seikkailu

Lumihiutaletta jännitti. Tänään oli sen vuoro hypätä alas pilvestä. Hiutale oli pukenut ylleen valkoisen, kimaltavan viitan. Kun sen vuoro tuli, lumihiutale hyppäsi tuhansien siskojensa ja veljiensä kanssa alas pilvestä. Huiiii! Tuuli tarttui heti lumihiutaleisiin ja alkoi tanssittaa niitä. Hiutaleet leijuivat ja pyörähtelivät, sukelsivat ja syöksähtelivät ilmassa. Välillä ne ottivat toisiaan kädestä kiinni, ja muodostivat yhdessä isompia hiutaleita, välillä päästivät irti ja jatkoivat tanssiaan yksin. Lopulta lumihiutale osui puun oksaan ja jäi siihen istumaan. Sieltä oli hienot näköalat! Lähellä oli iso rakennus, jonka pihalla oli paljon lapsia leikkimässä. Tuolla meni tie ja kauempana näkyi jäätynyt järvi. Aurinko pilkahti pilvien lomasta ja sai kaiken lumen kimaltelemaan kuin timantit. Kuinka kaunista täällä olikaan! Sitten tuuli heilautti puun oksaa ja lumihiutale tipahti. Huiiiiii ja humpsis! Lumihiutale löysi itsensä alhaalta lumihangesta, tuhansien ja taas tuhansien kavereiden luota. Tuskin hiutale oli ehtinyt tervehtiä muita, kun tapahtui jotakin kummallista: Valtavan iso lumipallo vyöryi kohti ja lasten äänet huutelivat: ”Työntäkää! Työntäkää! Tästä tulee tosi iso!” Lumihiutale tarttui mukaan lumipalloon. Hetken kuluttua pallo nostettiin toisen päälle. Lumihiutaleesta oli tullut osa lumiukkoa. Se oli lumihiutaleesta hassua. Lumiukosta oli hyvä näköala. Lapset leikkivät siinä ympärillä. Hiutaleesta oli hauskaa olla lumiukkona. Kului muutama viikko ja ilmat alkoivat lämmetä. Lumiukko suli ja muuttui vedeksi. Lumihiutalekin muuttui vesipisaraksi. Se valui muiden vesipisaroiden kanssa pikku purosena ojaan. Ojasta pisarat matkasivat isompaan puroon. Sitä myöten laskettiin järveen. Järvestä olivat juuri jäät lähteneet, mutta rannat olivat vielä lumisia. Pisarasta järvessä oli jännittävää. Siellä oli kalojakin. Mutta pian virta vei pisaran järvestä isoon jokeen. Joki laski aikanaan mereen. Se oli valtava! Pisarasta tuntui, että meri oli ihan ääretön. Eräänä iltana pisara uskaltautui ihan pintaan. Aurinko oli juuri laskemassa. Se värjäsi taivaan ja veden punaiseksi, keltaiseksi ja kultaiseksi. ”Kuinka kaunista!” pisara sanoi ääneen, ”Hieno lopetus minun suurelle seikkailulleni!” ”Ei sinun seikkailusi ole vielä lopussa”, toinen pisara sanoi vierestä. ”Kuinka niin?” pieni vesipisara ihmetteli. ”Minne minä enää merestä menen?” ”Voi, vaikka minne!” toinen pisara kertoi, ”Merivirta vie meidät täältä lämpimämpään paikkaan. Siellä me haihdumme ilmaan ja nousemme takaisin pilviin. Sieltä sadamme vetenä alas. Tai jos tuuli kuljettaa meidät pohjoiseen, muutumme takaisin lumihiutaleiksi ja hyppäämme uudelleen lumihiutaleina alas pilvestä. Veden seikkailu jatkuu aina vaan: me kierrämme ympäri maailmaa, välillä vetenä, välillä lumena, välillä pilvissä, välillä meressä. Meidän seikkailumme on ikuinen.”

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Oliko sadun alussa talvi vai kesä?
Miksi lumihiutale muuttui, kun ilmat lämpenivät?
Minne vesipisara päätyi puroja ja jokia pitkin?
Mitä toinen pisara kertoi, mitä vesipisaralle tapahtuisi myöhemmin?
Olisitko sinä mieluiten pilvi, vesipisara vai lumihiutale? Miksi?


Tehtävä
Leikatkaa silkkipaperista (tai tavallisesta paperista) lumihiutaleita