<
A
A
Keijukaisprinsessa Olivia

Keijukaisprinsessa Olivia oli kuuluisa kautta Satumaan taitavista käsistään. Prinsessa osasi kutoa niittyvillan hahtuvista silkkikangasta, joka oli keveää kuin kesäinen tuuli ja pehmeää kuin pilvet taivaalla. Olivia kirjoi kankaan kastepisaroilla ja auringonsäteillä, eikä kukaan, joka kankaan näki, voinut olla huokaamatta ihastuksesta. Tätä ihmeellistä kangasta tilattiin kaukaakin: Sateenkaaren kuningatar halusi siitä juhlapuvun, Taikavuoren linnaan piti saada suuri seinävaate ja Ahti kaipasi uutta viittaa merenalaisessa valtakunnassaan. Ja mielellään keijukaisprinsessa toteuttikin toiveet. Hänestä oli ihanaa istua kesäisellä niityllä, kuunnella lintujen laulua ja kutoa kauniita kankaita. Prinsessa kutoi kankaisiin mukaan kaiken ilonsa ja naurunsa ja kangas tekikin aina omistajansa onnelliseksi.
Myös ilkeä maahinen Gorgor oli kuullut ihmeellisestä kankaasta. Maahinen oli ahne. Hänelle ei riittänyt kangas – hän halusi myös omistaa sen kutojan, ettei kukaan muu saisi yhtä hienoa kangasta. Niinpä maahinen hiipi eräänä yönä keijukaisten palatsiin, sulloi Olivian suureen säkkiin ja pakeni nauraa käkättäen paikalta. Muut keijut ajoivat Gorgoria takaa, mutta maahinen pujahti luolaan ja katosi loputtomiin maanalaisiin tunneleihinsa. Gorgor kahlitsi keijukaisprinsessan pieneen pimeään luolaan ja käski: ”Kudo minulle kangasta!” Materiaaliksi hän heitti kasan sudenkarvaa. Keiju kutoi kangasta itkien. Hän kutoi sudenkarvasta viitan ja koristi sen kyynelillään ja pimeyteen eksyneillä kuunsäteillä. Viitasta tuli synkkä mutta kaunis. Maahinen Gorgor oli siihen aivan ihastunut. Mutta viitan valmistuttua hän ei päästänyt keijua vapauteen. Maahinen halusi, etteivät muut saisi yhtä hienoja kankaita. Mutta keijukaisprinsessa Olivia oli kutonut viittaan kaikki surunsa ja kyyneleensä. Aina, kun Gorgor puki viitan ylleen, suru valtasi hänen pienen ja kuivettuneen maahisensydämensä. Ja vähitellen hänet valtasi aivan uusi tunne: huono omatunto. Gorgor käsitti tehneensä väärin, kun oli vanginnut keijukaisprinsessan pimeyteen. Katuvaisena maahinen lopulta vapautti prinsessan ja saattoi hänet luolien pimeydestä takaisin maan pinnalle ja valoon. Satumaassa riemuittiin keijukaisprinsessan paluusta.
Ilkeää maahista Gorgoria ei enää kukaan koskaan nähnyt. Ei tiedetty, mitä hänelle tapahtui. Jotkut väittivät maahisen kuolleen, toiset epäilivät hänen muuttaneen muualle. Vapautumisensa jälkeisenä aamuna prinsessa Olivia löysi ovensa takaa kasan jalokiviä. Keijukaisprinsessa käsitti, että se oli maahisen anteeksipyyntö. Keiju kutoi ihanan kankaan kukkasista ja jalokivistä ja levitti sen keijukaisten linnan juhlasaliin. Siellä se kimmelsi ja levitti iloa ja kauneutta ympärilleen. Jalokivien myötä maahinenkin tuli tehneeksi jotakin kaunista elämässään.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mistä maahiselle tuli huono omatunto?
Mitä tarkoittaa huono omatunto?
Mistä muista asioista, isoista tai pienistä, voisi jollekin tulla huono omatunto?
Keiju oli surullinen luolassa ja iloinen päästessään taas vapaaksi. Mitkä asiat tekevät sinut iloiseksi tai surulliseksi?


Tehtävä
Vedä viiva paperin keskelle. Piirrä toiselle puolelle keijukaisprinsessa Olivia iloisena satumaassa. Piirrä toiselle puolelle Olivia surullisena maahisen vankina.