<
A
A
Taikamatto

Olipa kerran kauan sitten linna, jossa asui prinsessa. Prinsessan nimi oli Anna. Linna oli kuuluista rikkauksistaan: sen aarrekammiot olivat täynnä kultaa ja jalokiviä. Prinsessa Annan tuli aika mennä naimisiin. Mutta prinsessa oli viisas ja tiesi, että jotkut kosijat tavoittelisivat vain linnan kuuluisia rikkauksia. Siksi prinsessa meni salaa velhon luo ja pyysi tältä apua. Velho antoi prinsessalle taikamaton. ”Tämä matto on valheenpaljastusmatto”, velho neuvoi, ”Se kertoo kyllä sinulle, jos joku on tullut kosimaan vain kulta ja jalokivet mielessään.” Niinpä prinsessa Anna palasi kotiin ja levitti maton linnan saliin. Itse hän asettautui seisomaan maton toiselle puolelle, niin että kaikkien kosijoiden täytyisi seistä maton päällä.
Ensimmäisenä kosimaan tuli komea nuori prinssi. ”Minä olen Pohjoisen maan prinssi”, kosija esittäytyi, ”Kaunis prinsessa! Tulkaa puolisokseni! Saatte koko rakkauteni!” Silloin matto puhkesi laulamaan:
”Prinssi kosii prinsessaa,
vakuuttelee rakkauttaan.
Kultaa vain hän haluaa,
siksi tuli kosimaan.”

Laulun loputtua matto kääriytyi yllättäen rullalle prinssin ympärille, lensi ulos ja heitti epärehellisen kosijan kadulle. Sitten matto palasi saliin ja levittäytyi sievästi takaisin lattialle.
Toinen kosija oli kreivi. ”Minä olen Ranskanmaan kreivi”, kosija esittäytyi, ”Ah ihanainen prinsessa! Suostukaa puolisokseni, niin olemme molemmat oleva onnellisia!” Silloin matto puhkesi laulamaan:
”Ei kreivi ole ollenkaan,
tavallinen varas vaan.
Linnan aarteet houkuttaa,
siksi tuli kosimaan.”

Laulun loputtua matto kääriytyi rullalle varkaan ympärille ja heitti tämän kadulle. Sitten matto palasi paikoilleen saliin.
Prinsessa oli surullinen. Olivatko kaikki kosijat tulleet tänne vain linnan aarteiden takia? Viimeisenä kosijana sisään astui prinsessan ikäinen nuori mies. Miehen vaattet olivat vaatimattomat. Hän käveli keskelle mattoa ja katsoi prinsessaa suoraan silmiin. Sitten hän sanoi: ”Minä en ole mikään hieno prinssi tai kreivi. Olen linnan puutarhurin poika. Prinsessa Anna, muistatteko minut? Leikimme lapsena yhdessä puutarhassa. Siitä asti olen rakastanut sinua. Minulla ei ole tarjota kultaa tai rikkauksia, vain oma sydämeni ja rakkauteni. Silti rohkenen pyytää: Tulkaa puolisokseni.” Silloin matto puhkesi laulamaan:
”Ei prinssi oo, ei kreivikään,
sulle tarjoo sydäntään.
Aarre kallis, verraton,
rehellinen sydän on.”

Silloin prinsessa otti hymyillen puutarhurin poikaa käsistä kiinni ja sanoi: ”Kyllä, minä tulen puolisoksesi.”
Prinsessa ja puutarhurin poika menivät naimisiin. Linnassa järjestettiin suuret ja upeat juhlat häiden kunniaksi. Velho kutsuttiin häihin kunniavieraaksi. Taikamatto jätettiin pakoilleen saliin. Se paljasti vuosien kuluessa vielä monta valehtelijaa ja heitti heidät ulos linnasta.
Niin prinsessa ja puutarhurin poika elivät yhdessä onnellisina elämänsä loppuun asti.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Miksi ensimmäiset kosijat valehtelivat prinsessalle? Kannattiko se?
Mitä olisi tapahtunut, jos puutarhurin poika olisi väittänyt olevansa
prinssi?
Onko parempi puhua totta vai valehdella? Miksi?
Miltä tuntuu, jos joku valehtelee sinulle?
Puhutko sinä aina totta?


Tehtävä
Olkaa pullonpyöritystä: Istukaa piiriin. Keskelle asetetaan pullo kyljelleen. Pullo pistetään pyörimään. Keneen se pysähtyy osoittamaan saa valita totuuden tai tehtävän. Jos hän valitsee tehtävän, toiset saavat määrätä hänet tekemään jotakin (esimerkiksi hyppimään yhdelllä jalalla tai esittämään kissaa). Jos hän valitsee totuuden, toiset saavat kysyä yhden kysymyksen, ja siihen pitää vastata totuudenmukaisesti, ei saa valehdella.