<
A
A
Oravat ja tonttulakki

Oli kaunis talvinen päivä ennen joulua. Puut olivat lumen peitossa ja pehmeät hanget kimaltelivat auringossa. Pikku pakkanen nipisteli nenänpäätä.
Kolme oravanpoikasta, Oona, Olli ja pikku Oskari, leikkivät hippasta metsässä. ”Hiihaa! Ette saa minua kiinni!” pikku Oskari kiljui ja hyppeli oksalta oksalle ja puusta puuhun. Oona ja Olli tulivat nauraen perässä. Pikkuveli katosi isoon kuuseen ja kohta sieltä kuului huuto: ”Tulkaa tänne! Tulkaa tänne!” Toiset oravat kiirehtivät katsomaan, mikä hätänä. Ei kai pikku Oskari ollut satuttanut itseään? Mutta ei. Oravanpoikanen hyppi innoissaan ylös alas ja osoitti jotakin oksasta roikkuvaa. ”Katsokaa, mitä minä löysin!” Oskari hihkui. ”Mikä se on?” Oona ja Olli kysyivät ihmeissään. ”En minä tiedä”, Oskari vastasi, ”Mutta se on hienon punainen!” Oravanpoikaset kokoontuivat löydön ympärille ja tutkivat sitä. Paljastui, että se oli tonttulakki, joka oli jäänyt kiinni oksaan. Olikohan joku tonttu kulkenut kuusen alitse? Tonttulakin tupsu oli jäänyt kiinni oksanhaaraan. Olli irrotti lakin varovasti oksasta ja pisti sen päähänsä. Lakki oli sille aivan liian iso ja orava hukkui siihen aivan kokonaan. ”Kop! Kop! Kop! Onko täällä kilttejä lapsia?” Olli kyseli lakin uumenista ja Oona ja Oskari olivat läkähtyä nauruun. ”Uudestaan! Uudestaan!” pikku Oskari hihkui. Oravat miettivät, miten saisivat lakin palautettua tontuille. Se oli hankalan iso pikku oravien kannettavaksi. Kun he kaikki kolme menivät lakin alle, vain hännät jäivät näkyviin. Miten he saisivat ison tonttulakin kannettua? Ja mistä löytyisi tonttuja? Jonkin ajan kuluttua he kuulivat läheltä äänen, joka valitti: ”Oi oi, voi voi, mihin se on joutunut?” Oravat kurkistivat kuusesta ja näkivät pienen tontun paljain päin katselevan ympärilleen. Tonttu oli aivan surkean näköinen ja paleli ilman lakkia. Juuri silloin tonttu katsoi kuuseen ja näki tonttulakin Ollin käpälissä. ”Siellähän minun lakkini on!” tonttu ilahtui. Oravat kiipesivät alas kuusesta ja antoivat tonttulakin takaisin tontulle. ”Kiitos kun löysitte lakkini!” tonttu kiitteli, ”Minä olen etsinyt sitä jo vaikka kuinka kauan! En yhtään tiennyt, mihin olin sen hukannut.” ”Minä sen löysin!” pikku Oskari julisti ylpeänä. Tonttu kiitteli oravia vielä, veti lakin päähänsä ja lähti takaisin korvatunturille. Oravat hyppelivät kotiin. Siellä pikku Oskari kertoi ylpeänä isälle ja äidille, kuinka oli löytänyt tontun hukkaaman lakin.
Jouluaattona oravien ovella oli paketti. Mitähän siellä oli? Oravat tutkivat pakettia kummissaan. Kuka oli tuonut heille joululahjan? Paketti oli punainen ja se oli sidottu vihreällä narulla. Siinä oli lappu: Korvatunturilta. Paketti tuntui pehmeältä. Pikku Oskari sai avata paketin. Sieltä löytyi kolme pikkuruista tonttulakkia, jotka Joulumuori oli ommellut heitä varten. Pikku oravat vetivät tonttulakit riemuissaan päähänsä ja leikkivät tonttuja koko joulun.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mitä pikku oravat löysivät metsästä?
Kuka oli hukannut tonttulakin?
Ilahtuikohan tonttu, kun oravat palauttivat sen lakin?
Mitä sinun pitäisi tehdä, jos löydät metsästä vaikka leikkiauton, ja tiedät, kenelle lapselle se kuuluu?


Tehtävä
Piirrä paperille orava. Sitten leikkaa punaisesta huovasta kolmio tonttulakiksi. Liimaa huopakolmio ylänurkastaan paperiin, niin että orava jää sen alle, vain häntä jätä näkyviin. Nyt sinulla on orava tonttulakissa, voit kohottaa huovan alareunaa ja kurkata oravaa.