<
A
A
Noidan taika

Olipa kerran köyhä tyttö nimeltä Elise. Elise asui hienon linnan lähellä. Linnassa järjestettiin suuria tanssiaisia, joihin saapui prinssejä ja prinsessoita kaukaakin. Köyhä Elise ei ollut koskaan käynyt linnassa. Hän ihaili aina salaa metsän kätköistä, kun toinen toistaan hienommat vaunut pysähtyivät linnan eteen ja niistä astui kauniisiin vaatteisiin pukeutuneita prinssejä ja prinsessoita. Ja se musiikki! Linnasta kantautui metsään tuulen mukana ihania säveliä. Köyhä tyttö tanssi yksinään metsän aukiolla, tietämättä että tanssi kauniimmin kuin yksikään prinsessa hienossa linnan salissa. Elise yksinkertaisesti rakasti tanssimista.
Lähistöllä asui myös ilkeä noita Rähähää. Kerran noita näki Elisen metsässä tanssimassa ja silkkaa ilkeyttään se taikoi tytön kivipatsaaksi. Elise jähmettyi kesken pyörähdyksen kiveksi, kuin jääden ikuiseen tanssiin. Mutta Elise piti niin paljon tanssimisesta, että se voitti noidan taian. Aina tanssiaisiltoina, kun linnasta kantautui tuulen mukana säveliä metsään, taika raukesi ja Elise tanssi tanssimistaan. Mutta kun musiikki lakkasi, taika otti taas vallan ja muutti Elisen takaisin kiveksi.
Kerran eräs tanssiaisiin saapunut prinssi, Aleksi, lähti kävelemään metsään kesken tanssiaisten. Salissa oli kuuma ja prinssi kaipasi raikasta ilmaa. Sitä paitsi prinssi halusi miettiä rauhassa. Isä kuningas oli määrännyt, että hänen pitäisi valita tanssiaisista prinsessa itselleen puolisoksi. Mutta kaikki prinsessat vaikuttivat Aleksista tyhjänpäiväisiltä kaunottarilta, jotka halusivat puhua vain koruista ja vaatteista. Äkkiä prinssi pysähtyi kuin salaman lyömänä. Hän näki puiden lomasta metsän aukiolle. Tuuli kuljetti säveliä linnasta metsään ja tuolla, puiden keskellä, tanssi kaunein neito jonka Aleksi oli koskaan nähnyt. Tytöllä oli yllään kulunut harmaa mekko ja paikattu valkoinen esiliina. Mutta hän tanssi kuin keijukainen. Prinssi seisoi jähmettyneenä ja ihaili tytön keveää tanssia. Juuri, kun Aleksi aikoi astua aukiolle ja puhutella tyttöä, musiikki lakkasi. Ja silloin tyttö jähmettyi ja muuttui kivipatsaaksi! Prinssi tuijotti näkyä kauhistuneena. Aukiolle astui ilkeä noita Rähähää. ”Hä hä hä häää! Tanssi miten tanssit, mutta aina sinä kuitenkin muutut takaisin kiveksi, kun musiikki lakkaa!”, noita sanoi kivipatsaaksi muuttuneelle tytölle, ”Kukaan ei ikinä arvaa, että taian voi murtaa vain pujottamalla kultaisen sormuksen sinun kiviseen sormeesi! Hä hä hä häää!” Ilkeästi nauraen noita poistui aukiolta. Kun noita oli mennyt, prinssi Aleksi astui ulos metsästä. Hän otti kultaisen sormuksen sormestaan ja pujotti sen kivisen tytön sormeen. Siinä samassa taika raukesi ja Elise muuttui taas eläväksi. Tyttö katsoi ujosti komeaa prinssiä, joka oli pelastanut hänet. Tyttöä katsoessaan Aleksi rakastui tähän saman tien ja pyysi Eliseä vaimokseen. Niin köyhä Elise, joka oli tanssinut yksin metsässä ihaillen linnaa vain kaukaa, pääsi tanssimaan prinssin kanssa linnan kauniisiin saleihin.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mitä noita Rähähää taikoi?
Eikö olekin ilkeää taikoa toinen kiveksi?
Mitä tapahtui, kun Elise kuuli musiikkia? Entä mitä tapahtui aina, kun musiikki lakkasi?
Miten prinssi pelasti Elisen?


Tehtävä
(tähän tarvitsee cd soittimen tms)
Jähmettykää paikoillenne kivipatsaiksi. Kun musiikki alkaa, niin alkakaa tanssia. Kun musiikki pysähtyy niin jähmety aina ihan paikoillesi, kuin kivettyneenä.