<
A
A
Lohikäärme parkkihallissa

Kalle ajoi kotiin pitkän työpäivän jälkeen. Kerrostalon parkkihallin ovi kitisi avautuessaan. Kalle ajoi tottuneesti peremmälle halliin ja suunnitteli jo mielessään iltapalaa. Juustovoileipiä ja salaattia? Vai tilaisiko hän pizzaa? Kalle kaarsi naapurin vihreän fordin ja ison betonipylvään välistä ja valmistautui ajamaan omaan parkkiruutuunsa. Mutta se olikin jo varattu. Kalle pysäytti auton ja räpytteli silmiään hämärässä parkkihallissa. Parkkiruudussa nukkui lohikäärme sievällä kerällä. Kalle nousi autostaan ja raapi päätään. Voisiko lohikäärmeen herättää ja pyytää sitä kohteliaasti siirtymään pois parkkiruudusta? Jotenkin se ei tuntunut turvalliselta. Kalle istuutui takaisin autoonsa. Jos hän tööttäisi? Kalle näki mielessään suuttuneen lohikäärmeen, joka syöksisi tulta päin auton tuulilasia. Ehkä ei tööttäystä. Entä jos hän vain ajaisi ulos ja parkkeeraisi tienvarteen? Niin hän tekisi. Lohikäärme olisi aamulla poissa - täytyihän sen olla - ja ongelma olisi poistunut. Tyytyväisenä itseensä Kalle peruutti, käänsi auton ja ajoi ulos. Vapaa paikka löytyi viereisestä korttelista. Kalle parkkeerasi autonsa sinne ja käveli kotiin. Matkalla hän osti pizzaa.
Aamulla Kalle käveli vanhasta tottumuksesta alas parkkihalliin. Siellä ei ollut hänen autoaan. Siellä oli lohikäärme. Se nukkui edelleen. Kalle hiippaili ulos, kiirehti autolleen ja ajoi töihin. Koko päivän mieltä painoi lohikäärmeongelma. Kun työpäivä vihdoin loppui, Kalle ajoi kotiin ja epäröi parkkihallin ovella. Ajaisiko hän alas vai parkkeeraisi ulos? Kalle parkkeerasi varmuuden vuoksi auton ulos ja hiipi katsomaan parkkihalliin. Lohikäärme oli edelleen hänen parkkiruudussaan. Kai se joskus lähtisi pois? Kalle meni kotiin.
Näin jatkui kolme päivää. Lohikäärme ei hievahtanutkaan. Kalle ei tiennyt, mitä tehdä, niin hän ei tehnyt mitään. Mutta ei ongelma niin poistunut. Päinvastoin. Eräänä iltana naapurin Matias tuli soittamaan ovikelloa. “Kuulepas, siitä sinun lohikäärmeestäsi…” Matias aloitti. “Ei se ole minun!” Kalle älähti. “No siitä lohikäärmeestä, jota pidät parkkihallissa. Se on aika iso. Täyttää parkkiruudun reunasta reunaan. Meillä viereisillä paikoilla on todella ahdasta. Voisitko siirtää sen muualle? Parkkihalli on kuitenkin ensisijaisesti autoja varten.” Naapuri ehti lähteä, ennen kuin Kalle sai sanaa suustaan. Kalle istuutui voipuneena keittiön tuolille. Hänen lohikäärmeensä! Ei se ollut hänen. Mutta kai asialle pitäisi tehdä jotakin. Kalle koetti soittaa palokunnalle. Mutta siellä ei otettu hänen puheluaan vakavasti. Sitten hän soitti kiinteistöhuoltoon. Mutta isännöitsijä ei katsonut lohikäärmeenpoiston kuuluvan toimenkuvaansa. Lopulta Kalle keksi soittaa eläinsuojeluyhdistykseen. Hän kertoi, että joku oli hylännyt lemmikkinsä parkkihalliin. Ai mikäkö se oli? Noo… joku iso liskon tapainen otus. Eläinsuojeluyhdistyksestä luvattiin tulla ottamaan hylätty eläinrukka suojaan. Kalle pelkäsi, että eläinsuojeluväki säikähtäisi ja karkaisi tiehensä nähdessään lohikäärmeen, mutta se oli turha pelko. He olivat oikein ilahtuneita nähdessään lohikäärmeen. Se siirrettiin eläinsuojeluyhdistyksen tiloihin, ja sieltä myöhemmin vuorelle, jossa se sai elää rauhassa. Eläinsuojeluväki arveli lohikäärmeen eksyneen ja luulleen parkkihallia luolaksi. Ne kai asuivat luolissa.
Kalle sai vihdoinkin ajaa autonsa takaisin parkkihalliin omalle paikalleen. Loppujen lopuksi hän oli ihan turhaan viivytellyt ongelman ratkaisemista monta päivää, ja toivonut, että se ratkeaisi itsestään. Eivät lohikäärmeet ihan itsestään häivy, jos sellainen sattuu parkkihalliin eksymään.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mikä ongelma Kallella oli?
Miksi Kalle viivytteli ongelman ratkaisua?
Poistuiko ongelma itsestään?
Mikä olisi joku muu ongelma, joka ei ratkea itsestään, vaan sille pitää tehdä jotakin?
Onko sinulla ollut joskus joku ongelma, ja miten sen ratkaisit?


Tehtävä
Keksikää joku muu tapa poistaa lohikäärme parkkihallista, ja esittäkää se.
Piirrä lohikäärme parkkihallissa