<
A
A
Leo Lepakko

Oli ilta. Pieni Leo lepakko alkoi heräillä. Se roikkui luolan katosta pää alaspäin. Lepakot eivät näes nuku yöllä sängyssä, kuten ihmiset. Ne nukkuvat päivällä ja roikkuvat nukkuessaan pää alaspäin. Nyt oli siis ilta, ja oli lepakoiden aika herätä. Leo oikoi siipiään ja lensi sitten äidin luo. “Äiti, saanko mennä ulos lentelemään yöksi?” Leo pyysi. “Saat, kultaseni”, äiti vastasi, “Kunhan tulet takaisin ennen aamua.” Niinpä Leo lehahti ulos luolasta. Se napsi heti muutamia mehukkaita ötököitä aamupalaksi, vai pitäisikö sanoa iltapalaksi, koska se oli herännyt illalla.
Leo lentää räpytteli iloisena ympäriinsä pimeässä kotiluolan lähellä. Aivan äkkiarvaamatta nousi kuitenkin hirmuisen kova tuuli. Se tarttui pikku lepakkoon ja HUIIIIII kiidätti ja pyöritti Leoa pitkän aikaa. Lopulta tuuli laantui. Pikku lepakko katseli hämmentyneenä ympäriinsä. Missä ihmeessä se oli? Mikään ei näyttänyt tutulle. Leo lenteli hädissään sinne tänne ja huhuili äitiä ja isää tai ketä tahansa muuta lepakkoa, mutta vastausta ei kuulunut. Leo oli eksynyt. Tuuli oli kiidättänyt sen kauas kotoa. Leoa pelotti. Pikku lepakko ripustautui pää alaspäin puunoksaan, kääriytyi siipiinsä ja alkoi nyyhkyttää. Lopulta se kuitenkin ryhdistäytyi. Piti löytää jotenkin kotiin. Leo lehahti siivilleen ja lähti lentämään eteenpäin. Kohta se kuuli tuhinaa, maiskuttelua ja lehtien rapinaa. Pensaikosta lyllersi esiin mäyrä. “Anteeksi, olen eksynyt, tiedätköhän missäpäin on Lepakkovuori?” pikku lepakko kysyi mäyrältä. Mäyrä nosti mustavalkoraidallista päätään ja tiiraili lepakkoa. “En minä mistään vuoresta tiedä, mutta tuolla metsän keskellä asuu jotakin otuksia, jotka muistuttavat vähän sinua”, mäyrä sanoi ja mennä tuhisi tiehensä.
Leo lähti lentämään metsän keskelle. Siellä ei näkynyt vuorta. Äkkiä Leo näki jonkun otuksen lehahtavan puusta toiseen. Oliko se lepakko? Leo räpytteli perässä. Pettymyksekseen se näki liito-oravan, eikä lepakkoa. Mutta ehkä liito-orava tietäisi, missä Leon kotivuori oli? “Anteeksi, liito-orava” Leo kysyi kohteliaasti, “Olen eksynyt. Tiedätkö, missä Lepakkovuori on?” Liito-orava käänsi suuret silmänsä Leoon päin ja tarkasteli lepakkoa uteliaana. “En tiedä”, se vastasi, “Mutta kysy vanhalta viisaalta pöllöltä. Pöllö tietää kaiken.” Liito-orava näytti Leolle tietä. Orava ei osannut lentää räpytellä, mutta se liiti näppärästi pitkiäkin matkoja puusta toiseen. Metsän reunalla liito-orava osoitti isoa kuusta. “Vanha pöllö oleskelee mielellään tuolla kuusessa”, se opasti ja lähti sitten takaisin.
Pikku Leo lentää räpytteli kuusen luo. Siellä vanha pöllö istuikin oksien kätkössä. “Anteeksi pöllö”, Leo sanoi, “Minä olen eksynyt. Tiedätkö, missä Lepakkovuori on?” Vanha pöllö tarkasteli pikku lepakkoa hetken ja käänteli sitten päätään. “Lepakkovuori on tuolla”, se osoitti, “Lennä metsän reunaan asti, niityn yli ja lammen toiselle puolen.” Leo kiitteli pöllöä kovasti ja lähti sitten lentämään neuvottuun suuntaan. Se lensi metsän reunaan asti, niityn yli ja lammen toiselle puolen. Siellä kotivuori näkyikin! Leo lentää räpytteli kotiin juuri, kun aurinko oli nousemassa. “Siellä sinä tuletkin! Minä olin jo huolissani”, äitilepakko torui. “Anteeksi äiti. Tuuli kuljetti minut kauas ja eksyin”, pikku lepakko selitti ja kertoi sitten, kuinka oli kysynyt tietä mäyrältä, liito-oravalta ja pöllöltä. Äitilepakko halasi pikku Leoa. Sitten ne molemmat pyydystivät hiukan ötököitä iltapalaksi, vai pitäisikö sanoa aamupalaksi. Aamun sarastaessa ne ripaustautuivat luolan kattoon, kääriytyivät siipiinsä ja alkoivat nukkumaan.

Kirjoittanut Päivi Honkakoski


Kysymyksiä
Mikä eläin Leo oli?
Mitä Leolle tapahtui?
Miten Leo löysi kotiin?
Miten muuten voi joutua eksyksiin, kuin tuulen lennättämänä?
Miten voi välttää eksymästä?
Mitä pitää tehdä, jos eksyy?
Lepakko on yöeläin. Tiedätkö muita yöeläimiä, niitä jotka nukkuvat päivän ja ovat hereillä öisin?


Tehtävä
Piirrä lepakko, mäyrä, liito-orava tai pöllö
Keksikää tilanne, jossa joku lapsi eksyy ja löytää takaisin kotiin. Esittäkää se.